Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli

  • Vuorosanat "lainausmerkkien" väliin. 
  • Ajatukset *tähtien* väliin
  • Kaikki muu toiminta kirjoitetaan ihan normaalisti
  • Unet -viivojen- väliin

Älä sitten autohittaa toisten hahmoja, tai käytä (?) ja yrittää - sanaa. Tai sitten kysy hahmon roolaajalta lupaa siihen mitä haluat tehdä. 

Lue myös Säännöt - ennen roolipelaamista?

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Quixotic

08.08.2018 21:14
Noah

Kannoin suurimman osan nuoteista pois pöydältä, ja palasin sitten takaisin sen ääreen. Nora ihmetteli, miten paljon minulla oli nuotteja.
"No, työni takia on vähän pakko", hymähdin, ja istuin sitten alas. Kävin heti ruokani kimppuun, sillä yhtäkkiä minulle olikin tullut kamala nälkä. Tai sitten halusin vain ajatella jotain muuta, kuin Noran hassuja sanoja sielunkumppanista. Ruoka oli ihan siedettävää, ei oikeastaan mitään ihmeellistä. Mutta se kelpaisi aivan täydellisesti, kun ei ollut liian nirso. Vilkuilin myös Noraa vaivihkaa syödessäni, yrittäen kuumeisesti keksiä jotain sanottavaa.
"Okei, outo ehkä - mutta et lutka", sanoin sitten, jatkaen aiempaa keskustelunaihetta.

Nimi: Pelko

08.08.2018 19:35
Nora

Naurahdin hiukan.
"Noksutin, sä et selvästi tunne mua vielä tarpeeksi hyvin", naurahdin, katsellen lapsuudenystävääni.
Otin aterimet käteeni, ja istuin alas tuolille.
"Sulla on paljon nuotteja. Herra jestas", sanoin katsellen vielä muutamaa pöydällä olevaa nuottia. Osaisin kyllä soittaa joitakin niistä pianolla, mutta en ollut hyvä.

Nimi: Quixotic

11.06.2018 18:29
Noah

Olin hiukan hämmentynyt kuullessani että Nora oli menettänyt ainoansa vuosia sitten. Ehkä sillä nainen tarkoitti sitä aikaa kun he eivät olleet puhuneet.
"Kyllä sinä löydät jonkun - ja et sinä ole outo lutka", sanoin, kurtistaen hiukan kulmiani. Miksi Nora ajatteli niin? Olikohan Nikolai sanonut jotain sellaista.. Vilkaisin valmiita kasviksia, ja sitten ruskistunutta jauhelihaa. Eiköhän tässä ollut tarpeeksi. Käänsin lieden pois päältä, ja hain sitten kaapista kaksi lautasta, ja jaoin ruoan lautasille.
"Aterimet ovat tuolla", sanoin, osoittaen Noran vieressä olevaa laatikkoa. Vein lautaset erittäin pienelle pöydälleni, ja kävin etsimässä sen ääreen toisenkin tuolin. En ollut tottunut siihen, että söin jonkun toisen kanssa. Sen jälkeen siivosin sekalaiset paperit ja nuottisivut pois pöydältä.

Nimi: Pelko

10.06.2018 21:59
Nora

Pudistin päätäni.
”Menetin ainoani monia vuosia sitten”, mutisin.
Huokaisin syvään, ja laskin hellan tehoa täysin nollille. Kasvikset olivat suhteellisen valmiin näköisiä, joten se riitti minulle. En halunnut pilata niitä ihan täysin.
”Mutta ei se mitään, olen aina ollut yksin, olen tottunut siihen. Ei kukaan edes voi ymmärtää minua, olen liian outo lutka”, sanoin, kurtistaen hiukan kulmiani.
Nypläsin hiukan minulle valtavaa paitaa ja housuja. Halusin sanoa jotain, mutta pelkäsin pilaavani tunnelman..

Nimi: Quixotic

10.06.2018 21:29
Noah

Hymähdin hiljaa kun Nora kimitti kissanpentutarinan takia, ja aloin paistamaan jauhelihaa. Vilkaisin myös kasvisten tilaa, mutta totesin että se oli ihan hyvä. Kohautin olkiani Noran kutsuessa minua sankariksi.
"Ehkä kissoille", sanahdin. Olihan sekin jotain? Katsoin sitten brunettea kun tuo kertoi ettei ollut muuttunut tippaakaan. Siltä se kyllä vaikuttikin - Nora nautti edelleen elämästä melkein liikaakiin.
"Kuulostaa hyvältä - ainakin sinulle", sanoin, ruskistaen lihaa pannulla. Purin hiukan huultani, miettien mitä muuta sanoa. En vieläkään pitänyt kauheasti siitä ajatuksesta, että Nora viiletti ties keiden kanssa ties missä, juoden ja kokeillen erilaisia asioita - mutta se oli elämäntyyli jonka Nora oli itse valinnut itselleen, joten minun täytyisi kunnioittaa naisen valintaa.
"Joten.. ei onnea sielunkumppanin etsinnässä?" kysyin, huomaamatta miten tökerö kysymykseni saattoi olla.

Nimi: Pyry

09.06.2018 18:11
Nathan

Kasvoilleni levisi viileä hymy. "Sopii yrittää, ystävä rakkahin. Ja voin mä sinne tullakin."
Liu'uin vedessä rantahiekalle, missä vesi ei enää edes ulottunut ylävartalolleni. Se vain loiski pyrstöni alueella.

Nimi: Pelko

08.06.2018 09:48
Amalie

”Mä en kestä miten fisu sä olet! Sulla ei ole edes pokkaa tulla tänne rannalle! Mä teen susta eväkeittoa!” uhosin

Nimi: Pelko

08.06.2018 09:47
Nora

”OI MITEN SÖPÖÄ!” aloin kimittämään heti kun Noah kertoi kissasta. Rakastan, oi niin rakastan eläimiä, ja haaveeni olisi joskus saada joku lemmikki josta voisi pitää huolta.
Sörkin kasviksia pannulla, ja jossain vaiheessa vähensin hiukan hellan tehoja.
”Oot sankari”, sanoin, hymyillen hiukan.
Hyppäsin uudestaan työtasolla istumaan, jotta näin Noahin paremmin.
”Mä en ole muuttunut yhtään. Oon ihan samanlainen ku sillon aikaisemminkin. Rakastan road trippejä, seksiä, shotteja, riskillä elämistä, mutta silti haaveilen ratsastavani sielunkumppanin kanssa auringonlaskuun”, sanoin, hymyillen ujosti.

Nimi: Quixotic

08.06.2018 09:39
Noah

Kaivoin jääkaapista esiin jauhelihapaketin, ja tarkistin sen päiväyksen. Sen parasta ennen päiväys oli tänään, joten kyllä se oli vielä ihan syötävää. Etsin keittiöstä toisen paistinpannun, ja vein sen sitten myös kuumenemaan liedelle.
"Tuota.." sanahdin, tietämättä miten jatkaisin. En minä osannut kertoa mitään itsestäni, varsinkaan mitään mitä Nora ei jo tiennyt. Tuntui siltä, kuin elämäni oli pysähtynyt siksi ajaksi kun Nora oli ollut pois elämästäni, ja että se pystyi jatkumaan vasta nyt.
"Pelastin viimekesänä vastasyntyneen kissanpennun?" sanoin, epävarmana siitä miten hauska asia se oli. "Sen emo oli hylännyt sen, joten kasvatin sen kunnes pystyin etsimään sille paremman kodin."

Nimi: Pyry

06.06.2018 12:59
Nathan

"Niinhän sitä vois luulla", totesin viileästi, "mutta en yrittänyt osua suhun. Että iisisti vaan."

Nimi: Pelko

06.06.2018 11:46
Amalie

Kiljaisin hennosti kun kengät tömähtivät eteeni hiekalle.
”Mokoma kalapuikko! Yritit ihan varmasti osua minuun!” kimitin

Nimi: Pelko

06.06.2018 11:45
Nora

Aloin varovaisesti siirtelemään kasviksia pannulla, yrittäen edes näyttää siltä että osaisin tehdä ruokaa. En oikeastaan ikinä tehnyt itse safkaa, yleensä vain elin salaateilla tai jollain muilla safkoilla joiden valmistamiseen ei tarvinnut hellaa tai muuta sähkövälinettä.
”Se oli ihan selvää tekohengitystä. Tai ainakin siltä se tuntui kun heräsin”, nauroin, hypäten samalla alas työtasolta. Kävelin aivan hellan eteen, jotta pystyisin oikeasti katsomaan etteivät ne palaisi.
”Voi näitä porkkana-parkoja. Niiden viimeinen matka on surullinen rovio”, naurahdin uudestaan, sipaisten pitkät kiharani korvani taakse.
Käännyin hiukan katsomaan Noahia. Mies ei ollut muuttunut yhtään.
”Kerro mulle jotain hauskaa itsestäsi, jota mä en vielä tiedä”.

Nimi: Quixotic

06.06.2018 10:42
Noah

Naurahdin hiukan ajatukselle naisesta vessassani. Nora oli ensimmäinen nainen joka astui asuntooni, tai sittemmin elämääni siinä aikana kun olin asunut Forksissa taas toista kertaa. Nyökkäsin kun Nora kertoi ettei hänkään seurustellut, mutta keskityin pilkkomiseen. Tunsin jostain syystä outoa helpotusta, ja pistin sen sen piikkiin ettei Nora ollut Nikolain kanssa - kyllä, juuri siitä se johtui. Ei siitä että kaikkien näiden vuosien jälkeen minulla olisi vieläkin ihastus Noraan.
"No.. en", väitin, yrittäen piilottaa hymyäni. Ei sitä kyllä tekohengitykseksi voinut sanoa - ehkä oudoksi kopeloinniksi, mutta siinä se. Kun sain vihannekset pilkottua, heitin ne pannulle paistumaan öljyn kanssa. Kaivoin laatikosta puisen lastan, ja työnsin sen Noralle.
"Katso etteivät ne pala", ohjeistin ja lähdin sitten katsomaan mitä muuta jääkaapista löytyisi.

Nimi: Pelko

05.06.2018 22:00
Nora

”No totta kai mun täytyy tietää saanko kimppuuni hurjan mustasukkaisen naisen kynnet esillä kun menen vessaan”, nauroin, vitsaillen aivan kuten ennen vanhaan.
Kävelin keittiöön, ja nousin istumaan vapaalle työtasolle. Se etu oli lyhyenä olemisessa, että sai melko hyvin joka paikasta istumatilaa.
”En mäkään seurustele. Sielunkumppania ei ole tähän mennessä löytynyt”, naurahdin, katsellen Noahia.
Olin valmiina katsomaan ettei mies pilkkoisi sormiaan, aivan kuten pienenä.
”Varo sormiasi. En halua nähdä verta, pyörryn. Kuten silloin kerran. Annoitko sä mulle jotain tekohengitystä silloin?” kysyin virnistäen ilkikurisesti

Nimi: Quixotic

05.06.2018 21:54
Noah

Astelin kuitenkin keittiöön, ja katsoin jääkaappiin. Hmm, tuolla oli jotain vihreää - se oli joko vihannes tai hometta. Kumarruin hiukan Noran kommentille naureskellen katsomaan mitä jääkapissa oli.
"Muistan kyllä", sanoin siirrellen outoja purkkeja sivuun. Miksi minulla edes oli näitä? Ehkä ne olivat täällä jo kun muutin. En yhtään ihmettelisi. Hätkähdin sitten, ja melkein löin pääni jääkaapin oveen kun Nora yhtäkkiä kysyi, seurustelinko. Käännyin katsomaan Noraa hämmentyneenä, sulkien jääkaapin.
"No en", mutisin, kääntyen sitten kaivamaan esiin leikkuulaudan ja veitsen. Työnsin paistinpannun lämpeämään liedelle ja aloin leikkaamaan löytämääni porkkanaa ja kesäkurpitsaa suikaleiksi. "Miksi niin?" kysyin sitten, vilkaissen Noraa.

Nimi: Pelko

05.06.2018 21:48
Nora

Vedin yli-ison paidan ja vielä isommat verkkarit päälleni ja purskahdin nauruun.
”Me käytettiin sillon joskus aina samoja vaatteita, muistatko?” nauroin, hymyillen ujosti.
Olin jo silloin ollut Noahia reilusti lyhyempi, kiitos huonojen geenien.
”Ei mulla kiitos ole yhtään nälkä. Viina vie aika hyvin viimeisetkin rippeet nälästä, ja toi tequila mitä vedin oli aika tuhtia”, sanoin, hymyillen jälleen.
Hiukseni kihartuivat afron tyyliseksi kun hiukseni kastuivat, ja yritin nyt jotenkin edes yrittää kesyttää villejä kiharoitani. Miten ihmeessä saisin ikinä hiukseni siisteiksi.
”No, seurusteletko? Onko sulla joku kiikarissa?” kysyin hymyillen virnistäen.

Nimi: Quixotic

05.06.2018 21:41
Noah

Olin jo kääntymässä takaisin Noran puoleen, mutta huomasin miten nopeasti nainen oli kuoriutunut vaatteistaan. Käännyin siis poispäin, ja astelin toisen kaapin luokse, kaivaen sieltä vaatteitani. Heitin Noran suuntaan t-paidan ja jotkut verkkarit, etsien sieltä itsellenikin kuivaa vaatetusta. Keskityin sitten vain vaihtamaan vaatteeni, ennen kuin heitin pyyhkeenkin kaapinoven päälle.
"Tuota.." aloitin taas, tietämättä mitä sanoa. Rapsutin hiukan leukaani, vilkaissen Noraa. "Onko sinulla nälkä?" kysyin. Minulla saattoi olla jotain jääkaapissa, mutta en ollut yhtään varma. Olin elänyt viimeisen viikon lähinnä viinalla ja proteiinipatukoilla, kun olin kulkenut paikasta toiseen esiintymässä - ja aina kun olin kotona, aikani kului kirjoittamiseen.

Nimi: Pelko

05.06.2018 21:33
Nora

Noahin asunto oli oikeasti tosi hieno! En tajunnut miten miehellä oli varaa maksaa sellaisesta vuokraa, haarukkamaan asunnot kun yleensä olivat paskaisia, hajalla tai vähintäänkin yhden omakotitalon hintaisia jossain Kanadassa. Opiskelijan unelmakohde.
”Njää, ei kukaan kuumaa vettä nykyään käytä”, vitsailin, hampaat yhä kalistessa yhteen.
Oi että, miten ihanaa oli saada pyyhe ympärilleni. Noahin heittäessä pyyhkeen minulle, pieni voihkaisu pääsi huuliltani, kuin olisin ollut jonkin orgasmin kourissa.
”Kiiiitos”, kuiskasin.
Revin paidan päältäni, nähdessäni kuinka Noah veti myös omansa pois päältään. Otin myös aivan märät farkkuni pois päältäni, niin että olin vain pienissä alusvaatteissa jotka paljastivat melko paljon pintaa. Mutta ainakin olin nyt suhteellisen kuiva.

Nimi: Quixotic

05.06.2018 21:28
Noah

Kerrostalossa johdatin Noran asunnolleni, joka sijaitsi ensimmäisessä kerroksessa. Räpsäytin valot päälle, ja laskin kitarakotelon lattialle, päästäen samalla Norasta irti. Naurahdin hiljaa kun Nora kehui kämppääni, ja kohautin hiukan olkiani.
"No ei tämä mikään ihmeellinen ole - ja kylppärissä on vesivahinko, eikä täältä saa kuumaa vettä", sanoin. Forksista oli vaikea löytää hienoa asuntoa, jossa ei ollut mitään ongelmia. Varsinkaan jos ei ollut varaa sellaiseen. Kämppäni oli simppeli, ja siinä oli yksi erittäin pieni makuuhuone ja ahdas tupakeittiö. "Ja ei todellakaan, jotain laminaattia", vastasin Noran kysymykseen parkettilattioista. Samalla kävelin kaapin luokse, ja kaivoin sieltä pari pyyhettä, heittäen toisen naiselle. Vedin paitani pois ja aloin kuivaamaan itseäni, pysähtyen kuitenkin ripustamaan paitani kuivumaan kaapinoven päälle. En ollut tottunut siihen, että asunnossani oli jokin muukin, joten saatoin unohtaa miten ei ollut sopivaa riisutua muiden edessä.

Nimi: Pelko

05.06.2018 21:22
Nora

Ei Noah lämmin ollut, mutta silti, oli vain ihanaa tuntea että olin miehen lähellä. Läheisyys oli kaipaamani asia. Noah vei minut kerrostalolle, joka näytti hyvin mukavalta ja siistiltä, eli aika erilaiselta kuin talo jossa minä asuin.
”Vau, sulla on makee kämppä”, sanoin hampaat kalisten, vettä valuen yhä.
En viitsinyt kävellä yhtään pidemmälle ettei joku lattia mennyt vedestä pilalle.
”Eihän nää oo mitkään parkettilattiat?”

Nimi: Quixotic

05.06.2018 21:19
Noah

Huokaisin hiukan kun Nora olikin kunnossa, ja vedin naisen kainalooni - ei minusta kyllä ollut mitään hyötyä, kun olin itsekin niin kylmissäni. Lähdin sitten johdattamaan naista kohti asuntoani, joka oli onneksi viereisessä, matalassa kerrostalossa. Päätin sivuuttaa Noran kommentin hänen rintaliiveistään, ja keskityin vain viemään naista lämpimään. Sade rummutti kovaa kitarakoteloani, samalla kun kävelimme sateen läpi.
"Sisään vain", sanoin avaten kerrostalon oven meille.

Nimi: Pelko

05.06.2018 21:01
Nora

Käänsin varovaisesti katseeni Noahiin, kun tämä juoksi luokseni.
”Sinullahan piti olla kiire kirjoittamaan niitä lauluja”, mutisin, huokaisten syvään. Värisin kylmästä yhä enemmän, ja painauduin lähemmäs Noahia ihan vain vaistomaisesti.
”Ja e-en m-minä mitään tee, h-halusin vain kauemmas kaikesta”, sopersin hampaat kalisten kylmästä. Miten helvetissä yksi sade oli niin kylmä? Kirottu haarukkamaa.
”Sinäkin olet läpimärkä. Jos minulla olisi takki, usko pois, tarjoaisin sitä sinulle, mutta et varmaan halua nähdä minua rintaliiveissä, huh?”

Nimi: Quixotic

05.06.2018 20:56
Noah

Huoli alkoi painaa mieltäni melkein kivuliaasti, kun en löytänyt Noraa. Olin kulkenut jo kauas baarista, ja olin oikeastaan jo erittäin lähellä asuntoani. Olin jo melkein luovuttamassa, kunnes näin jotain tien toisella puolella - se oli Nora.
"Nora?!" huudahdin, lähtien sitten ylittämään tietä, juossen tööttäävän auton ohi naisen luokse. Päästyäni Noran luokse, katsoin naista huoli paistaen kasvoiltani.
"Mitä ihmettä sinä teet?! Olet läpimärkä", sanoin, tarttuen naista hellästi käsivarresta. Nora tärisi ja oli selvästi kylmissään, ja sydäntäni pisti. En edes välittänyt siitä, että olin itsekin kylmissäni ja tipuin vettä. Tämä oli täysin minun vikani, ja minun täytyisi korvata tämä jotenkin.

Nimi: Pelko

05.06.2018 20:50
Nora

Sade oli niin kylmää, että aloin tärisemään kuin pieni koira. Yleensä lihakset lämmittivät, mutta nyt ne tuntuivat vain vievän turhaa energiaani. Harvoin itkin, mutta nyt tein niin. Minulla oli ollut niin kova ikävä Noahia, mutta unelmani siitä että joskus vielä voisimme olla ystäviä oli särkynyt.
”Olen yksi tyhmä narttu”, kuiskasin itselleni ja kuin sanojeni vahvistukseksi, läpsäisin poskeani.
Vedin syvään henkeä ja nousin ylös. Tummat farkkuni, jotka sopivat hyvin pitkille, hoikille jaloilleni olivat ihan märät, ja näytin siltä kuin olisin kussut housuihini. Hiukset olivat liimautuneet kiinni valkoiseen paitaani, josta näkyi rintaliivini aika härskisti läpi. Lähdin kävelemään taas hyvin summittaisesti jotain katuja pitkin, halusin vain kuluttaa yön jossain ulkona, kaukana kaikesta muusta. Osasin sentään hyvin maastoutua kujille jos en muufa. Ainakin sentään jossain olin hyvä, muussakin kuin ihmisten karkottamisessa ympäriltäni

Nimi: Quixotic

05.06.2018 20:41
Noah

Katsoin hämmentyneenä, miten Nora ei reagoinutkaan viimeisiin sanoihini, vaan pahoitteli ennen kuin syöksyi ovesta ulos. Olinko sanonut jotain väärin? Äh totta kai olin, miksipä muutenkaan Nora käyttäytyisi tuolla tavalla. Saatoin jopa hiukan aavistaa, miksi nainen niin reagoi - mutta empä minä nyt enää mitään voisi asialle tehdä. Hieroin hiukan takaraivoani, miettien mitä tehdä nyt. Kai minun pitäisi mennä perään? Ei minulla oikeastaan ollut aikaa, minun oikeasti täytyisi olla kirjoittamassa juuri nyt, jos halusin pitää kiinni aikataulustani. Mutta tiesin myös, etten voisi antaa itselleni anteeksi jos en lähtisi Noran perään - enkä halunnut menettää kontaktia uudelleen kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Maksoin nopeasti Noran juomat, ja lähdin sitten kitarakoteloni kanssa etsimään naista. Forksin yö oli pimeä ja tihkusade oli kylmä, mutta en voinut vähääkään välittää siitä. Mihin ihmeeseen Nora oli mennyt? Jos nainen oli vähääkään samanlainen kun mitä hän oli lapsena, hän tuskin olisi rynninyt mihinkään tiettyyn paikkaan, vaan sokeana eteenpäin. Mieti, Noah, mieti. Harpoin vain pimeässä eteenpäin, kutsuen välillä Noraa nimeltä. Voi pahus, minne tuo oli jo ehtinyt?

©2018 Amera - suntuubi.com